Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

#metoo-kampanja opettaa kulttuuriamme kehittymään moraalisesti

Kulttuurissamme naiset ovat vuosisatoja ja vuosituhansia olleet alisteisessa asemassa miehiin verrattuna. Jonkin verran edistystä tapahtui 1900-luvulla. Silti naisten alistaminen on ollut jossain määrin yleisesti hyväksyttyä meidänkin aikanamme. #Metoo-kampanjan myötä tämä yleinen hyväksyttävyys on alkanut murtua. Samalla kulttuurin muutos tekee kipeää. Asiat tulevat esille konfliktien ja kärsimyksen kautta.

Luulen, että keskustelu kulttuurin muutoksesta edellyttää sitä, että nousemme yksittäistapausten yläpuolelle ja tarkastella kulttuuriamme kokonaisuutena. Mieleeni tulee, että meiltä puuttuu yleinen käsitys moraalista – siitä mikä on oikeaa ja väärää. Tämä saattaa hankaloittaa kulttuurimme muutosta ja kehitystä.

Moderni tiede on auttanut meitä vapautumaan vanhoista auktoriteeteista, kuten kirkon ja yläluokan vallasta. Samalla moderni tiede rajaa moraalikysymykset henkilökohtaisen elämän alueelle. Tiede ei sano mitään siitä mikä on oikein tai väärin, nämä kysymykset jokaisen tulisi ratkaista itse. Korkeintaan tiede voi kertoa miten ihmiset ajattelevat moraalista, mutta tiede ei suoraan keskustele moraalikysymyksistä. Moderni tiede on hyvä löytämään keinoja valmiiden päämäärien saavuttamiseksi, mutta se ei ole hyvä asettamaan näitä päämääriä tai keskustelemaan niistä.

#Metoo-kampanja on kuitenkin tuonut esille epäkohtia, jotka useimpien mielestä ovat moraalisesti väärin. On moraalisesti väärin käyttää valta-asemaansa muiden ihmisten nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi ja omien päämäärien edistämiseksi.

Valta ja auktoriteetti tuovat mukanaan sellaisia vapauksia joita monilla muilla ei ole. Auktoriteettiasemassa olevan ihmisen toimintaa rajoittaa yhtäältä tietysti laki. Mutta toisaalta auktoriteettiasemassa olevan ihmisen toimintaa rajoittaa ja ohjaa hänen oma henkilökohtainen moraalikäsityksensä. Mitä suurempi auktoriteettiasema, sitä enemmän oman henkilökohtaisen moraalin varassa ihminen toimii. Mitä pienemmässä auktoriteettiasemassa ihminen toimii, sitä enemmän hänen toimintaansa rajoittavat käsitykset yleisestä hyväksyttävyydestä.

Aku Louhimies on taiteen nimissä käyttänyt valta-asemaansa väärin. Hän on voinut oikeuttaa toimintansa sillä, että lopputuloksena on taidetta jota useat ihmiset ovat pitäneet merkittävänä. Hän on rikkonut sosiaalisen käytöksen koodeja, mutta valta-asema on suonut hänelle sen mahdollisuuden. Koemme kuitenkin yhdessä, että Aku Louhimies on tehnyt väärin.

On helppoa löytää virheitä muiden toiminnasta. Siksi #metoo-keskustelussakin pitää aina edetä yksittäistapauksista siihen, että pohdimme kulttuuria kokonaisuutena. Epäkohtia kokeneet naiset ovat rohkeita, kun ovat tuoneet kokemuksensa julki. Meidän ulkopuolisten kannattaa kuitenkin miettiä mitä kulttuurimme näistä kokemuksista voisi oppia. Opetus saattaa olla moraalin alueella.

Mitä henkilökohtainen moraalinen kehitys sitten voisi olla? Perinteisesti sitä on nimitetty sivistykseksi, mutta ”sivistys”-sanalla on tässä ajassa vanhahtava kaiku ja se saatetaan yhdistää ulkokohtaiseen kirjanoppineisuuteen tai käytöstapoihin. Korkeaa moraalia ei pidä sekoittaa moralisointiin. On helppoa löytää virheitä muiden toiminnasta.

Moraalinen kehitys nykyoloissa voisi olla sitä, että ihminen tuntee itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Omat vahvuutensa hän pyrkisi asettamaan vapaasta tahdostaan yhteisön palvelukseen ja omia heikkouksiaan hän pyrkisi jalostamaan hyveiksi. Hyveistä antiikin kreikkalaisilla oli jo oma käsityksensä. Meiltä moderneilta tämä käsitys katosi päämäärärationaalisuuden yleistyessä.

Vaikka sivistysajatus on vanha, ei kulttuurimme tietenkään tarvitse mitään paluuta menneisyyteen. Tarvitsemme rohkaisevia esimerkkejä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, tarvitsemme päämäärärationaalisuuden kyseenalaistamista, tarvitsemme tiedettä joka tunnistaa laadullisuuksia ja ihmisten kokemusmaailmaa. Tarvitsemme vähemmän talousajattelua ja enemmän elämyksiä ja merkityksellisyyttä. Tarvitsemme vähemmän teknologiaa ja enemmän kiireettömyyttä, ihmettelyä ja pohdiskelua.

Tarvitsemme vähemmän hierarkioita ja enemmän silmästä silmään tapahtuvia, tasavertaisia kohtaamisia. Tarvitsemme väljempiä sukupuolinormeja – erityisesti tarvitsemme uusia tapoja ajatella miehisyyttä. Ennen yhdistimme miehisyyteen voiman, aloitteellisuuden ja karisman. Nainen voi olla kaikkea tätä, mutta mies voi olla myös herkkä, tunteellinen, hoivaava ja uhrautuva. Me kaikki – riippumatta siitä olemmeko miehiä vai naisia – tarvitsemme väyliä ja tapoja näyttää ja käsitellä tunteitamme ja meidän pitää rohkaista toisiamme siihen sen sijaan, että kätkemme tunteemme keskittyäksemme suorittamiseen.

Tällaisen muutoksen kautta voimme kulttuurina oppia kohtaamaan toinen toisemme ihmisinä, kunnioittamaan toistemme ainutkertaista ihmisarvoa ja oppimaan toinen toisiltamme. Silloin auktoriteettiasemassa olevat ihmiset voisivat enemmän ajatella palvelevansa kulttuuria sen sijaan että he pönkittävät omaa asemaansa tai itsetuntoaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Olen painokkaasti samaa mieltä avauksesta. Myös, ja erityisesti tästä: "Tällaisen muutoksen kautta voimme kulttuurina oppia kohtaamaan toinen toisemme ihmisinä, kunnioittamaan toistemme ainutkertaista ihmisarvoa ja oppimaan toinen toisiltamme."

Meitä angloamerikkalaisessa populaarikulttuurissa eläviä on viime kuukausina askarruttanut Aziz Ansarin ja Woody Allenin ainutkertainen ihmisarvo.

#Metoo on paljastanut kokonaisen ahdistelu- ja häirintäkulttuurin, jonka merkittävin edustaja on Harvey Weinstein, mutta hän on vain yksi kymmenistä oikeudenmukaisesti tuomituista vallankäyttäjistä.

Sitten ovat nämä ihmiset, joiden päälle rapatessa on roiskunut.

Vaikka miten asiaa miettisi, Aziz Ansari on tuomittu pelkästään siitä, että hän on heteroseksuaali mies.

Woody Allenia syytetään seitsenvuotiaan hyväksikäytöstä. Tapauksessa on sana sanaa vastaan. Jokaikinen Allenin kanssa työskennellyt on korostanut, että tuo kuulostaa aivan uskomattomalta. Kaikki ovat oppineet Allenilta vaikka mitä, ja ohjaajana hänen käytöksensä on päinvastaista kuin Louhimiehen.

Mutta tusinan verran Allenin elokuvien tähtiä sanoo nyt, ettei "tietenkään" enää työskentelisi tämän kanssa sen jälkeen, mitä nyt "tietää". Jopa Michael Caine. Vastenmielisiä lynkkaajia kaikki. Tuleepa ihan Kleinman-elokuva mieleen.

Minä en usko Dylan Farrow'n tarinaan. Osa perheestä vain haluaa kostaa Woodyn rakastumisen Soon Yi Previniin.

Woodyn suhde teinityttöihin on epäilemättä niin sanotusti "weird". Vähän samalla tavalla kuin Charlie Chaplinin. Chaplininkin suhde Eugeneen ja muuhun O'Neillin perheeseen katkesi, kun hän meni 54-vuotiaana naimisiin 18-vuotiaan Oonan kanssa.

Chaplinille ehdittiin antaa anteeksi elinaikana, Allenille tuskin ehditään. Harmi.

Toistan, painokkaasti, että olen avauksesta samaa mieltä, kokonaan. Muuten en minä(kään) uskaltaisi näistä lynkkausjoukoista valittaa.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Kiitos kommentista. En tunne Woody Alleniin kohdistuvia syytöksiä riittävän hyvin. Ne ovat vakavia. Ja kuten kirjoitin, yksittäistpauksissa pitää välttää moralisointia ja ulkopuolisena yrittää nostaa keskustelun taso koskemaan koko kulttuuria. Rikokset käsitellään tuomioistuimissa.

Mutta olemme varmaankin silti kaikki samaa mieltä siitä, että länsimaissa naisia sorretaan ja alistetaan systemaattisesti ja että rakenteet ovat miehisiä ja patriarkaalisia. Sitten on ihan mielenkiintoista pohtia miksi juuri taide-alan kautta asioita tulee esiin. Ehkä siksi, että varsinkin elokuva-ala on jatkuvan julkisen läpivalaisun alla luonteensa vuoksi. Ja ehkä myös siksi että ne naiset, jotka ovat tuoneet asioita esille ovat vahvoja persoonia, näyttelijöitä jotka kestävät paineita.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Oletko Johannes ajatellut kuinka monilla muilla työpaikoilla alistetaan ja nöyryytetään työntekijää, ei elokuva-ala ole ainoa?

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen Vastaus kommenttiin #3

Kyllä se näin varmaankin on. Ihmisessä on tämä puoli, että hän on taipuvainen käyttämään muita ihmisiä hyväkseen omia päämääriään varten. Mutta sitten hänessä on myös se puoli, että hän voi kehittää itseään niin että hän toimii muiden ihmisten tarpeiden pohjalta.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

"Tarvitsemme vähemmän teknologiaa"
Kunhan vain muistaa sen, että teknologia ja tiede eivät ole #metoo-kampanjoissa esiin nostettujen ongelmien syy. Miten juuri niiden vähentäminen vähentäisi ongelmia? Saadaanko elokuvaohjaajien käytös kuriin?

Tuskin blogistikaan on pahoillaan siitä, että pystyy luomaan ja jakelemaan vaivattomasti ajatuksensa sähköisin apuvälinein, jotka teknologia ja tiede on mahdollistanut.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Hyvä pointti sinänsä. Blogisti pelaa niillä säännöillä, jotka on annettu. Mutta yritin tässä hieman leveällä pensselillä hahmotella kulttuurin muutosta. Ja olen kyllä kriittinen ja pessimistinen teknologian roolia kohtaan kulttuurissamme. Se saa minusta liian hallitsevan aseman ja pirstoaa ihmisten ajankäyttöä ja ajattelua. Ylipäätään terve kriittisyys teknologista muutosta kohtaan olisi minusta hyvä. Kaikki uudet vempaimet eivät välttämättä tarkoita edistystä. Esimerkkinä robotit vanhustenhoivassa. Puhumattakaan siitä, että laitteita tuotetaan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestämättömällä tavalla.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Teknologiaa kohtaa kriittinen tarkastelu on vähän eri asia kuin toivomus vähemmästä teknologiasta. Puhumattakaan demonisoinnista.

Keskustelin kerran ehdotuksesta, että teollisuus voisi vähentää kaikenlaisten turhien tuotteiden tuottamista. Kysyin siihen, että ehdotapa että mistä tuotteesta olisit valmis luopumaan. En saanut vastausta.

Tottakai bisneksen peruslakeja on että yritystoiminnan tavoite on voiton maksimointi ja uuden tuotteen lanseerausta varten pitää saada tarve sen hankkimiseksi. Koko mainonta ja markkinointi perustuu tämän tarpeen luomiseen, vieläpä tuotteista joiden kesken ei löydy muuta eroa kuin aggressiivisen mainonnan luoma mielikuva. Tämä markkina on kuitenkin valtiovallan ja median suojeluksessa, ajatellen vaikka asunto-, auto- ja joulumarkkinoita joiden sujuvuudesta ollaan huolissaan.

Oma riskinsä on kuitenkin syyllistyä henkisesti laiskaan ajatteluun ja sen mukaisiin helppoihin hokemiin. Ongelmien syiden ulkoistamiseen. Siksi että mikään ei muutu, ainoastaan se, että ajattelija saa hetken paikata omaatuntoaan. Kun sanoo että "vähemmän teknologiaa", sillä varmasti saa hyväksyviä nyökkäyksiä lukijoilta. Jotka eivät siis suostu ajattelemaan että teknologiaa tuotetaan ihmisten tarpeista. Jotka mieluummin peukuttavat ja twiittaavat tällaista sisältöä olevat artikkelit, kuin luopuvat edes yhdestä prosenttiyksiköstä omasta elintasostaan ja mukavuudenhalustaan.

Niin ja tuskin blogisti on pahoillaan siitä korkeasta elintasosta ja elinajankodotteesta, minkä tieteen ja teknologian kehitys on mahdollistanut. Sen, että on aikaa ja resursseja pohtia syntyjä syviä.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Valitettavasti kautta koko tunnetun kulttuurihistorian (lat.+kr.) on havaittavissa ollut myös "opetuksia" moraalin (lat.) ja sen julki-ilmentyvän integriteetin (lat.) tahattomasti korruptoituneen (lat.) tai vilpillisen hyväksikäytön suhteesta; arkikielen sanoin hurskastelun ja ulkokullaisuuden esiintulosta silloin, kun sen avulla uskotaan tietoisesti tai alitajusesti saavutettavan jotain epäeettistäkin (kr.) ns. omaa hyvää. Useimmin valtaosa ihmisistä syyllistynee tällaiseen ihan melkein ainakin bona fide (lat.), jolloin anteeksipyyntökin on vilpitön. Toisaalta, oikeassa kohtaa syytöksensä esittävän ei edes edellytetä esittävän anteeksipyyntöään, vaikka hän olisi itse asiassa ollut itse yhtä vilpillinen.

Mikä onkaan inhorealismiraadin käsitys ao. spekulaatioista?

1) Voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolen ajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa?* Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Donner kuului Kristiina Halkolan laulamiin 20 kulttuuririkkaaseen ökyperheeseen, ja Tuntemattoman yleisömenestys on satanut kassalaareihin jopa Turhapuroja runsaammin. Toki huippunäyttelijät ovat saaneet oman listataksaosansa kukin, mutta kun jaettavaa kerran näyttäisi tulevan ylimääräistäkin niin... - Mikä on harrastajajuristien mielipide, voisiko joku tuntea jenkkityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?

2) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse ohjaajan puolelta ilmenneestä excuse-hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapausten ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin peitellen? Aku Louhimiehestä ei juuri kenelläkään ole ollut pahaa sanottavanaan julkisuudessa aiemmin. Jörn Donner taas tunnetaan paitsi erilaisten vähemmistöjen sosiaalisten oikeuksien puolustajana sekä työelämän tasa-arvoasioiden ja viihtyvyysnäkökohtien varhaisena esiinnostajana, myös monikulttuurisuusasioissa järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä. Peritty kaksikielisyys ja itsehankitun sivistysrikkauden mukanaan tuoman kosmopoliittisen monikielisyyden ja monimerkityksellisenkin laajakatseisuuden avartama maailmankuva tekevät Jörkastamme itseoikeutetusti eräänlaisen tasa-arvon kokokansangurun kutakuinkin kaikissa mm. hengen mammuttimaista jättiläisyyttä edellyttävissä suurfilosofiatason pulmakysymyksissämme, niin globaalis-syväteoreettisissa kuin kansakunnan arjen kosketuspintastruktuurienkin konteksteissa.

3) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse sekä ohjaajan että näyttelijäkunnan puolelta ilmenneestä hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapauksia esilletuotaessa ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin (kohdat 1 ja 2) peitellen?

*) Ks. Jörn Donner on kokenut 'muiden' ohjaajien kyseenalaistavan naisen ein http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252644-j...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Rauni Mollberg on hänkin suomileffan ikoneita, josta ei liene julkisuudessa pahemmin aiemmin hässäkkämiituiltu. Hän ei toisaalta pysty (eikä ole enää velvollinenkaan) puolustautumaan, kun hänen jälkikasvunsa paljasti juuri raskauttavaa aineistoa alan kulttuurinmuutostarpeesta: todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella... ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita”: http://is.fi/viihde/art-2000005614255.html

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset